MUUTOS – tarina väsyneestä äidistä itseään rakastavaksi valmentajaksi

Vuonna 2015 hain poikaani päiväkodista ja portaissa hän kysyi, että ethän sinä äiti vain pyörry, kun puuskutat niin kovasti. Siitä alkoi matkani väsyneestä sohvaperunasta 65 kiloa kevyemmäksi energiseksi valmentajaksi.

Mikä sai minut heräämään?

Tuohon aikaan päivät toistivat toinen toistaan ja väsynyt olotilani oli muuttunut normaaliksi tilaksi. Söin kerran päivässä, liikuin vain sen verran kuin minun oli pakko ja nukkumisesta ei tullut mitään. Aineenvaihduntani oli pysähtynyt, jonka myötä energiatasoni olivat olemattomalla tasolla. Olinko laiska? En ollut, eikä elämäni ollut pelkästään sohvalla makaamista. En vaan saanut itsestäni irti sitä energiaa ja tarmokkuutta, joka meidän kaikkien ihon alla asuu. Olin kuin formula, joka ajaa kone ulvoen, mutta ei pysty vaihtamaan isompaa vaihdetta silmään ja nauttimaan vauhdista. Menin täysillä, mutta etenin hitaasti ja konettani valtavasti rasittaen.

Poikani sanat päiväkodin rappusissa saivat minut heräämään tilanteeseen, johon olin itseni päästänyt. Tajusin, että minun olisi tehtävä tilanteelleni jotain, sillä kukaan ei tulisi tekemään sitä puolestani. Olin tuolloin vasta 34 -vuotias ja ymmärsin, että jos en laita elämääni järjestykseen, niin sillä olisi ennen pitkään vakavat seuraamukset niin itselleni kuin perheelleni. Huolestuin itsestäni, enkä halunnut että lapseni olisivat huolissaan äitinsä terveydestä. Minun olisi pudotettava painoa, jotta pysyisin hengissä! Sanotaan, että kun oppilas on valmis, niin opettaja ilmaantuu ja näin kävi myös minulle. Minä olin valmis muutokseen ja tuolloin päätin tehdä kirjallisen sopimuksen itseni kanssa siitä, että terveys on minun tärkein asia ja sen eteen olen valmis tekemään hitosti duunia.

Muutos lähtee aina itsestä ja siitä, että itse uskoo muutokseen.

Se, että joku toinen sanoo sen sinun puolestasi Ei riitä! Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun pitäisi kulkea tarvittava matka yksin. Minä en olisi pystynyt omaan muutokseeni yksin vaan tarvitsin apua. Palkkasin itselleni valmentajaksi Jannin, joka toimisi oppaana ja varmistajana matkallani sille vuorelle, jonka olin päättänyt valloittaa. Ilman osaavaa valmentajaa olisin luultavasti asettanut itselleni liian suuria tavoitteita ja luovuttanut matkanteon pettymysten saattelemana kesken. Janni auttoi minua ymmärtämään, että matka tulisi olemaan pitkä, mutta siitä olisi mahdollista tehdä hauska. Epäonnistumisia tulisi matkan varrella, mutta niiden ei annettaisi lannistaa vaan annetaan ne itselle anteeksi. Aloitetaan kevyesti ja tehdään niitä asioita, jotka olisivat minulle mielekkäitä ja muistetaan juhlia onnistumisia. Valmentajan palkkaaminen oli elämäni tärkeimpiä päätöksiä, mutta voin kertoa, että se ei ollut helppoa. Muistan kuinka minua pelotti ensi kohtaaminen valmentajan kanssa ja kuinka mietin tapaamisen jälkeen autossa, että mitä ihmettä olin mennyt tekemään ostaessani 50 valmennuskertaa valmentajan kanssa.

Aloin liikkumaan kävellen ja Jannin ohjauksessa kuntosalilla. Aloin syömään minulle tehdyn ruokavalion mukaisesti. Syöminen oli aluksi vaikeaa, koska näläntunnetta ei ollut lainkaan ja aineenvaihdunta oli herätettävä eloon. Seuraamalla ohjeita näläntunne alkoi saapua kroppaan ja samalla huomasin energiatasojen nousevan ja unen laadun sekä määrän parantuvan. Eikö ruoka ollutkaan viholliseni? Huomasin, että ruoka oli paras ystäväni, joka piti verensokerini ja sitä kautta itsekurini ylhäällä. Samalla huomasin, että liikkuminen alkoi tuottaa minulle mielihyvää. Ei ollut enää PAKKO liikkua, vaan HALUSIN liikkua. Asetin itselleni yhä kovempia haasteita ja nautin suunnattomasti niiden ylittämisestä.

Mitä matkani opetti minulle?

Matkaani mahtui lukuisia epäonnistumisia ja lipsahduksia, eikä matkani todellakaan ollut helppo. Useaan otteeseen minun oli pohdittava, että miksi lähdin tähän hommaan ja mitä halusin saavuttaa. Näiden sisäisten taisteluideni hetkellä kaivoin esille sen sopimuksen, jonka olin itselleni kirjoittanut. En halunnut palata entiseen, enkä halunnut luovuttaa. Koin että epäonnistumiset olivat pysähdyspaikkoja, joissa pohdin miksi olin tähän hommaan lähtenyt, tarkistin suunnan ja suunnittelin seuraavan etapin uudelleen. Kulkisinko matkan uudestaan? Hell YESSSSS! Ilman tätä matkaa en olisi löytänyt aitoa hymyä ja kaikkea mun energiaa. Ilman tätä matkaa en olisi se, mitä mä nyt olen! Tunnen että muutokseni jälkeen painolastini vartalossani ja mielessäni on kadonnut, ja hengittäminen on vapaata ja helppoa. Lapseni eivät ole enää huolissaan terveydestäni vaan terve puuskuttaminen ja ruokavalio ovat nyt perheeni arkipäivää. Sain muutoksesta niin paljon elämäniloa, että minulle syntyi kutsumus auttaa myös muita! Matkani opetti minulle paljon, mutta jos haluaisin auttaa muita niin tarvitsisin lisää teoreettista tietoa ja oppia kuinka tuo tieto viedään käytäntöön. Hakeudun personal trainer -valmennukseen ja voitteko kuvitella kuinka suorastaan imin kaiken tarjolla olleen tiedon itseeni? Voitteko kuvitella kuinka tuo into on vain kasvanut, kun näen asiakkaideni energiatasojen nousevan ja elämänlaadun kohentuvan?

Loppuun haluan vielä sanoa, että minun päätavoitteeni oli pudottaa painoa terveydellisistä syistä. Tavoite onnistui ja se toi mukanaan sellaisia asioita, joista en edes uskaltanut haaveilla. Mikä tahansa sinun tavoitteesi onkaan, niin usein muutoksen tai tavoitteen saavuttamisen resepti on lähestulkoon samanlainen. Usko itseesi, rakasta itseäsi ja ennen kaikkea tee matkastasi juuri sinun näköisesi. Muista, että oikealla tuella ja kannustuksella sinä pystyt mihin vaan! Jos valitset minut oppaaksesi, niin lupaan tehdä kaikkeni onnistumisesi eteen!

Rakkaudella, Noora

Yksi kommentti artikkeliin ”MUUTOS – tarina väsyneestä äidistä itseään rakastavaksi valmentajaksi”

  1. Tiesin heti että sinusta löytyy kyllä sisua etkä tule antamaan helpolla periksi sen minkä päätät viet kyllä loppuun asti
    Olet rakas tyttäreni 💎❤️❤️💎❤️💎🙏💕💕💕💕💕🥰🥰🥰🥰🥰🥰

    Vastaa

Jätä kommentti